Julkaistu Sielunpeili-lehdessä 1-2020
Luoja antaa meille sukulaiset, mutta ystävät voimme onneksi itse valita. Jotensakin noin kuuluu tuo jääkaappimagneetista tuttu lausahdus, joka pitää sisällään monta ahdistusta, turhautumista ja arvottomuuden kokemusta. Miksi läheisten seura saa meidät usein puolustuskannalle, jolloin suvun kohtaaminen vie meiltä voimavaroja sen sijaan että se lataisi akkujamme?
Siksi, että olemme ennen inkarnoitumistamme itse huolellisesti valinneet sukulaisemme (vanhempamme, sisaruksemme, puolisomme, lapsemme jne.) omiksi peileiksemme. Heidän tehtävänsä on näyttää meille missä asioissa meillä on vielä kehittymisen varaa. Mitkä ovat ne puolet meissä itsessämme, joita emme muuten suostuisi näkemään, saati hyväksymään? On nimittäin varmaa, että juuri ne piirteet, mitkä läheisissäsi saavat niskavillasi pörhölleen, ovat vielä oman katseesi ulottumattomissa, varjossa.
Ja kääntäen; kun tutustut noihin omiin varjopuoliisi tai kehityshaasteisiisi, suostuen näkemään ne itsessäsi ja ottamaan haasteen vastaan, ne – kumma kyllä – lakkaavat ärsyttämästä sinua toisessa ihmisessä. Silloin voit onnitella itseäsi siitä sisäisestä matkasta, jonka olet jo taivaltanut tämän elämän aikana, maksellen samalla karmavelkaasi ihan huomaamatta.
Muistan hyvin ajan, jolloin en kerta kaikkiaan voinut käsittää, kuinka veljeni pystyi aivan pokkana laittamaan itsensä, oman työnsä ja omat aikataulunsa kaiken muun edelle. Hän ei suostunut joustamaan itselleen tärkeistä kysymyksistä, ja meidän muiden piti taipua niiden ympärille aina kun suunnittelimme suvun yhteisiä hetkiä. Voi että tällainen itsekkyys suututti Marttyyri-Merjaa, joka omasta mielestään otti aina toiset ihmiset huomioon ja tyytyi puhisemaan itsekseen ärtymystään, joka ei kuitenkaan jäänyt kenellekään epäselväksi.
Nyt tuo nurjamielinen asenteeni naurattaa minua. Nyt, kun olen kasvanut ymmärtämään, että meidän jokaisen oikeus ja velvollisuus on asettaa itsemme ykköseksi. Priorisoida omat tarpeemme ja ottaa paikkamme oman elämämme tähtiroolissa. On oikein laittaa itselle tärkeät asiat ensin tehtävien listalle ja vasta sen jälkeen pohtia, mihin ylijääneen ajan käyttää. Muutenhan ne eivät tule ikinä tehdyiksi! Ilman veljeni esimerkkiä en olisi ehkä hoksannut sitä tämän(kään) elämäni aikana.
Tällainen terve itsekkyys mahdollistaa suoran kommunikaation ihmisten välillä. Voin luottaa siihen, että kun kysyn veljeltäni voiko hän tehdä jonkin yhteisen asian, hän vastaa kyllä vain siinä tilanteessa, että hän todella pystyy asian hoitamaan. Omalla tinkimättömällä asenteellaan hän vapauttaa meidät muut puhumaan suoraan, ilman kyräilyä tai loputonta arvuuttelua siitä, voiko tai kehtaako toiselta jotain pyytää. Totta kai voi! Silloin on helppoa myös suhtautua kieltävään vastaukseen, ovathan sekä kyllä että ei aivan yhtä hyviä (lue: rehellisiä) vastauksia. Peli on reilua puolin ja toisin, ja kaikki tietävät missä mennään.
Pysy aina pikkuveljenä, älä koskaan miehisty! En meidän taloon lisää aikuisia halua, ainakaan jos aikuiseksi kasvaminen tarkoittaa sitä, että ryhdyt sovittelemaan sanojasi sellaisiksi, että ne kulloistakin kuulijakuntaa miellyttävät. Ole oma itsesi. Ota oma tilasi, tietäen että se on synnyinoikeutesi. Kulje omia polkujasi, sillä esimerkilläsi rohkaiset muita tekemään saman. Kiitos siitä. Olet paitsi veli, myös roolimalli, hyvä ystävä ja luottohenkilö, jonka kanssa sanoja ei tarvita ja jonka kanssa ilo on ylimmillään. Olet minulle tärkeä ja aivan äärimmäisen rakas <3
Jäin pohtimaan mitä sinä olet oppinut minulta, sillä peili toimi aina molempiin suuntiin. Vastauksesi liikutti minua. Kerroit oppineesi -puiden halailun ohella- olemaan vähemmän ankara itseäsi kohtaan, ja vaatimaan vähemmän myös perheeltäsi. Toivon ja uskonkin, että nuo asiat ovat onnellistuttaneet sinua ja lähimpiäsi.
Omien läheisten kanssa kannattaa ottaa saadut ja annetut opit puheeksi. Näin pääsemme lähemmäksi toisiamme ja saamme kokea lämpimiä arvostuksen ja kiitollisuuden tunteita, joissa on hyvä aloittaa uusi vuosi ja vuosikymmen.
Itsensä tiedostaminen on avain toisen kohtaamiseen. Silloin en näe sinua itseni lävitse vaan suoraan, sellaisena kuin sinä olet. Sinä vapaudut olemaan sinä kun minä olen minä. En enää käytä sinua vaan kohtaan sinut. Tällaisen tietoisuuden omaavan ihmisen lähellä on helppo olla, sillä hänellä ei ole vaatimuksia minun suhteeni eikä hän pyri muuttamaan minua.
— Tommy Hellsten