Elämää pitää tarrata liepeestä ja sanoa:
”Mukana ollaan. Antaa mennä!”
-Maya Angelou

Olen Merja Nuora, 55-vuotias KTM. Sen lisäksi olen perehtynyt monipuolisesti tunnetaitoihin: olen valmistunut tun­ne­tai­de­te­ra­piaoh­jaa­jak­si, mindfulness-pohjaiseksi tun­ne­tai­to­val­men­ta­jak­si sekä EFT-tun­ne­työs­ken­te­ly­oh­jaa­jak­si.

Lähes kahdenkymmenen vuoden ajan olen toiminut voimavarakouluttajana ja tunnetaitovalmentajana omassa yhden naisen yrityksessäni. Työni tavoitteena on aina ollut lisätä lempeää, hyväksyvää ymmärrystä niin omaa itseä kuin kanssaihmisiäkin kohtaan, jotta meillä kaikilla olisi hiukan helpompaa elää tätä elämäämme pikemminkin tuettuina kuin tukahdutettuina.

Olen kohdannut työssäni sekä yksittäisiä asiakkaita että ryhmiä, joille suunnatut kurssit ja koulutuspäivät muodostivat valtaosan tuloistani aina siihen saakka, kunnes koronakriisi muutti niin omani kuin monen muunkin yrityksen toimintaympäristön. Asiakkaat jäivät kotiin, eivätkä sen koomminkaan löytäneet tietään takaisin luokseni. 

Nyt, muutama vuosi akuutin koronakriisin mentyä ohi, huomasin että edellytyksiä yritystoiminnan jatkumiselle ei enää ole. Lopetin yritystoimintani, eli olen uuden edessä. Toivon löytäväni töitä, jossa pitkä kokemukseni asiakkaiden parissa työskentelystä sekä järjestelmällisyyteni ja ratkaisukeskeinen ajattelutapani pääsevät oikeuksiinsa. 

Pienessä yrityksessä yrittäjä on jokapaikanhöylä, jonka työkenttään kuuluvat niin suunnittelu- kuin operatiiviset tehtävätkin. Tämä on omiaan kehittämään kykyä nähdä metsä puilta ja hahmottaa kokonaisuuksia, josta on hyötyä monella alalla, ja elämässä yleensäkin. Oman yrityksen lopettamiseen liittyvän pettymyksen käsitteleminen on tuonut mukanaan nöyryyttä ja uskallusta myöntää omat virheensä, joka on edellytyksenä henkiselle kasvulle ja uuden oppimiselle. Irtipäästäminen laittaa pisteen entiselle ja avaa oven kaikelle sille, mitä vielä voi tulla.    

Se on auttaa myös huomaamaan, kuinka paljon minulla jo on, nyt ja tässä. Olen luova, intuitiivinen ja empaattinen. Sydäntäni lähellä ovat luonto ja eläimet, maalaaminen ja kirjoittaminen sekä lapset, nuoret ja vanhukset – ihmiset ylipäätään. Rakastan aitoja kohtaamisia ja luonnonvesissä uimista. Lataan akkujani lepäämällä, liikkumalla ja lukemalla. Laulan karaokea ammuvainaan äänellä ja ulvon naurusta Solsidania ja Modernia perhettä katsellessani. 

Olen onnellinen arjessani, jonka jaan vuosi vuodelta yhä rakkaammaksi käyvän puolisoni, pesästä jo lennähtäneiden aikuisten lastemme sekä kahden hellyttävän koiramme kanssa. Tämä kaikki, sekä perheen ja ystävien tuki ovat asioita, joista olen valtavan kiitollinen nyt, kun otan ensimmäisiä askeleita kohti elämäni seuraavaa lukua.

Se hetki koittaa vielä, kun tervehdit riemulla itseäsi
saapuessasi kotiovellesi, omaa peilikuvaasi,
kun kumpikin toivottaa toisen tervetulleeksi hymyllä
ja sanoo: Istuhan alas, syö.
Silloin rakastat taas muukalaista, joka itse kerran olit.
Anna viiniä. Anna leipää.
Anna sydämesi takaisin sille muukalaiselle,
joka on rakastanut sinua koko elämäsi
– häntä jota laiminlöit jonkun toisen vuoksi,
mutta joka tuntee sinut läpikotaisin.
Istu ja juhli elämääsi.
– Derek Walcott