Helppoo olla nuori
Kaikki tai ei mitään
Hei rock and roll
On helppoo tarttuu kiinni
Ja kohta päästää menemään
Nuoruus on itsensä etsimisen aikaa. Jotta saisi selvemmän kuvan omasta itsestä, tarvitaan peilejä jotka heijastelevat meille sitä, miltä ulkopuolelta katsottuna näytämme. Jokainen kohtaamamme ihminen liimaa päällemme oman käsityksensä persoonastamme, ja jos olemme itsestämme epävarmoja, alamme itseltämmekin salaa apinoida tuota eteemme piirtyvää kuvaa.
Samalla muovaudumme henkilöksi, joka on helppoa luokitella johonkin kategoriaan kuuluvaksi. Kuva omasta itsestä elää ja muuttuu kulloisenkin tapaamisen seurauksena. ”Olen ärsyttävä. Olen liian äänekäs. Minusta ei pidetä.” Toisaalta myös: ”Olen värikäs persoona. Minulla on sanottavaa. Hauskuutan toisia jutuillani.” Kumpi käsitys voittaa?
Päivät ne vaan tulee ja
Menee läpi korvien sunnuntait
Ja sormien on helppo
Kitaralla iltaa säestää
Heii… On niin helppoo olla onnellinen
Heii… Ja tyytyy siihen mitä on
Se, mihin suuntaan kasvamme, riippuu lähes kokonaan toisten reaktioista siihen, millaisia olemme. Samanlainen käytös voi jossain ympäristössä herättää ihastusta ja jossain toisessa vihastusta. Ja näiden reaktioiden perusteella päädymme joko pienentämään tai suurentamaan itseämme. Toisin sanottuna sysäämme vastuumme kehityksemme suunnasta toisten, kenties ventovieraiden ihmisten harteille.
Helppo olla vapaa kuvitella
Että kaikkeen löytyy syy
Mut miten rakkaus
Tai maailman synty selittyy
Jokaisessa meissä on sisäänrakennettuna tarve tulla hyväksytyksi sekä tarve rakastaa ja saada rakkautta osakseen. Monta kertaa käy niin, että täytyy suudella aika montaa sammakkoa osatakseen tunnistaa sen elämänsä prinssin tai prinsessan, kun sellainen lopulta vastaan tulee. Jos tulee.
Mä voin suunnitella mun koko elämän
Vaimon ja viran ja talonkin
Mut kaikki menee toisin
Joku suunnittelee mua paremmin
Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän menneet pettymykset painavat vaakakupissa. Ne tekevät ihmisen varovaiseksi. Varovaiseksi sanoissaan ja teoissaan, varovaiseksi heittäytymään tunteiden varaan silloinkin, kun potentiaalinen kumppani olisi kosketusetäisyydellä. Sitä alkaa muistelemaan menneitä pettymyksiä, satutetuksi ja jätetyksi tulemisen kokemuksia, jolloin sydän sulkeutuu ja ympärille kasvaa kova kuori.
Kuori, jonka läpi on vaikeaa päästä. Silloin uusi kumppaniehdokas joutuu kantamaan kohtuutonta kuormaa ja vastaamaan emotionaalisella tasolla syytteisiin teoista, joihin hänellä ei ole ollut osaa eikä arpaa. Se on aika epäreilua se.
Tällainen kehityskulku ei ole kuitenkaan mikään ennalta määrätty itsestäänselvyys. Jos huomaa vuosien mittaan muuttuneensa epäluuloiseksi tai ylivarovaiseksi, voi palauttaa itsensä perusasioiden äärelle. Maailmassa on kaksi voimaa, jotka ohjaavat käytöstämme: rakkaus ja pelko. Kummasta lähteestä haluamme ammentaa?
Jos valitsemme rakkauden, elämästä tulee hurjan paljon yksinkertaisempaa. Meillä on lupa innostua elämästä ja sen koko kirjosta lapsen lailla. Nähdä ympärillämme ihme toisensa jälkeen ja hurmaantua siitä kauneudesta, mitä keväiseen runsauteen heräävä luonto meille niin anteliaalla kädellä tarjoilee.
Elämän mittaan karttuneet kokemukset ovat omalta osaltaan myös vahvistaneet ja viisastuttaneet meitä. Ne pystyvät tarjoamaan meille mittakaavaa ja perspektiiviä; osaamme erottaa olennaisen epäolennaisesta ja siedämme niin itsessämme kuin toisissamme pieniä tyyppivikoja, jotka eivät lopulta juurikaan vaikuta kokonaisuuteen.
Ymmärrämme, että elämä ei anna takuita. Sen ei silti tarvitse estää meitä innostumasta ja heittäytymästä, uskomasta ja toivomasta. Silloin saamme kokea sen, miltä tuntuu olla kahdesti nuori. Aidolla itsetuntemuksella varustettuna toinen kerta on vieläpä ensimmäistä ihanampi!
Heii… On niin helppoo olla onnellinen
Heii… Ja tyytyy siihen mitä on
Heii… On niin helppoo elää nyt ja tässä
Heii… Ja tyytyy siihen mitä on
– Olavi Uusivirta