Katsoin eilen illalla dokumentin, joka koski Israelin viime aikojen tapahtumia. En ollut uskoa korviani, kun ohjelmassa haastateltu kansalaisaktivisti-rabbi sanoi, että Israelin valtaapitävien tavoitteena on tehdä etninen puhdistus Gazassa ja Länsirannalla. Hän, itsekin Israelin kansalainen, arvosteli kovin sanoin maansa johtajien toimintaa, joka on suonut avoimen valtakirjan Länsirannalle laittomasti nousseiden israelilaissiirtokuntien jäsenille harjoittaa avointa terroria beduiinikylien asukkaita kohtaan estämällä heidän elinkeinonsa, hajottamalla kyläyhteisöjä ja tappamalla niiden asukkaita.
Ymmärrän sen, että Israelin tilanne on ollut hyvin vaikea ja jännitteinen alusta lähtien. Toisen maailmansodan jälkeen maailma oli velkaa holokaustin ja muun vainon keskeltä selviytyneelle juutalaisväestölle. Heille piti löytää paikka, jossa he saisivat kerätä elämänsä sirpaleet kasaan, elää rauhassa ja harjoittaa uskontoaan ilman, että heitä kukaan sen vuoksi syrjisi. Se oli hyväntahtoinen ja oikeudenmukaiselta tuntuva ajatus, jonka kaikki sodan voittajavaltiot allekirjoittivat.
Mutta miksi, voi miksi se piti toteuttaa palestiinalaisten kustannuksella? Ihmisten, jotka olivat asuttaneet kristittyjen ja juutalaisten pyhää maata sukupolvien ajan. Vihan siemenet kylvettiin siinä hetkessä, kun palestiinalaisille sanottiin, että heidän täytyy jättää kotinsa ja siirtyä alta pois karummille ja kuivemmille seuduille, jotta uusi Israelin juutalaisvaltio voitaisiin perustaa heidän aiemmin viljelemilleen hedelmällisille alangoille. Ei ihme, että he kokivat tulleensa väärin kohdelluiksi. Vähän samanlaisia fiiliksiä voisi herätä meissä kantasuomalaisissa, jos saamelaiset ottaisivat omat alueensa takaisin ja jyräisivät meidät tieltään historialliseen maanomistusoikeuteensa vedoten. Saattaisimme mekin olla aika voimallisesti eri mieltä.
Israelin valtion 72 vuotisen historian aikana Israelin, sen naapurimaiden ja palestiinalaisten välillä on nähty monia konflikteja, jotka ovat johtaneet välien kiristymiseen entisestään. Epäluulo vastapuolta kohtaan vallitsee ja tilanne on tulenarka, erityisesti Hamasin lokakuisen hyökkäyksen jälkeen. Jälki oli brutaalia ja suuri osa silloin otetuista panttivangeista vieläkin vangittuina, ilmeisen huonoissa olosuhteissa, mahdollisesti kidutusuhan alla. Se on karmaisevaa.
Mutta onko vähemmän karmaisevaa se, miten Israel on iskuun vastannut? Sullomalla palestiinalaiset siviilit koko ajan pienemmälle alueelle ja lähettämällä ammuskelevia sotilaita, pommeja ja puskutraktoreita perään. Puhutaan sotarikoksista, jopa kansanmurhasta, kun Hamasin taistelijoiden ohella myös syyttömät naiset ja lapset nääntyvät ruuan ja veden vähyyteen ja sairaanhoidon puutteeseen. Onko tavoitteena todella etninen puhdistus?
Hitler yritti toisen maailmansodan aikana etnistä puhdistusta. Onneksi hän ei tavoitteessaan täysin onnistunut, vaikka aiheuttikin yli kuuden miljoonan juutalaisen kuoleman sekä mittaamatonta inhimillistä kärsimystä lukemattomille muille. Tuntuukin täysin käsittämättömältä, että ne ihmiset, joiden isovanhemmat ovat käyneet läpi holokaustin kauhut, ovat nyt itse samalla asialla.
Vihaan vastataan vihalla, ja lapset kasvavat ajatukseen vihollisen surmaamisen välttämättömyydestä. Äidit itkevät lastensa hautojen äärellä. Kuitenkaan kumpikaan osapuoli ei todellisuudessa mitenkään pysty eliminoimaan toisen kansaa täysin, sen paremmin kuin alistamaan vastapuolta täysin omaan tahtoonsa. Tuolla alueella tulee jatkossakin elämään niin israelilaisia kuin palestiinalaisiakin.
Eikö olisi viisaampaa yrittää löytää jonkinlainen ratkaisu, jossa kumpikaan osapuoli ei yrittäisi kiristää ruuvia niin paljon kuin pystyy, vaan ymmärtäisi, että elämisen edellytykset täytyy olla molemmilla kansoilla. Luovuttaisiin suosiolla joistakin saavutetuista eduista ja omiksi vallatuista alueista, jotta tulevilla sukupolvilla olisi jonkinlainen mahdollisuus elää rauhassa rinnakkain, tai ainakin naapureitaan sietäen? Uskonnosta ja kansalaisuudesta riippumatta olemme kaikki kuitenkin ihmisiä, ja meidän on pakko tulla jollain lailla toimeen keskenämme.
Mitä elämä tuo
Se tulkoon minun luo
Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo
Me ollaan samaa tuhkaa
Samaa kevyttä ilmaa
Joten rauha nyt
Tää maailma on vihaan kyllästynyt
– Haloo Helsinki