Nyt kun lähestymme vuoden loppua, on hyvä kääntyä katsomaan taaksepäin ja ottaa vastaan se oppi, mitä tällä vuodella meille itse kullekin oli annettavanaan. Pian on edessä uusi vuosi ja uudet haasteet, mutta niihin kannattaa lähteä vasta sitten kun pöytä on ensin puhdistettu menneen osalta. Siksi loppuvuodesta olisi hyvä pystyä rauhoittamaan aikaa oppimisen kannalta tärkeimmälle asialle, itsereflektiolle.

Kokeile, miltä tuntuu pohdiskella kirjoittaen sitä, missä nyt mennään. Voit aloittaa kertaamalla vaikka kalenterin avulla mitä kaikkea menneen vuoden aikana on tapahtunut. Itse ainakin hämmästyn joka vuosi tapahtumien runsautta ja sitä, miten syvältä moni niistä on tunteitani koskettanut. Kysy ja vastaa itsellesi mitä näistä tapahtumista opit, ja mitä tuolla opilla teet. Entäpä se, mikä jäi oppimatta: mitä Sinun tarvitsee vielä jatkossakin harjoitella?

Vastattuasi noihin kysymyksiin olet jo paljon selvemmillä vesillä sen suhteen, mitä Sinulle, elämäsi tärkeimmälle henkilölle, juuri nyt kuuluu. Kysy seuraavaksi, mitä sellaista jäi tapahtumatta, mitä olit toivonut. On tärkeää, että olet rehellinen itsellesi ja suhtaudut omaan taipaleeseesi lempeällä ymmärryksellä. Onko tuo toive Sinulle vielä niin tärkeä, että haluat kuljettaa sitä edelleen mukanasi, vai olisiko aika päästää se haihtumaan eetteriin. Ehkä lisääntyneen itsetuntemuksesi myötä huomaatkin, ettei se ollut edes oma toiveesi, vaan pikemminkin jotain sellaista, jota tunsit velvollisuudeksesi haluta.

Tärkein kysymys ennen astumista uuteen vuoteen – ja tässä tapauksessa vuosikymmeneen – onkin seuraava: mistä olen nyt valmis luopumaan tai päästämään irti? Uskalla tyhjentyä, jotta teet tilaa sille uudelle, mikä on ensi vuonna tulossa. Jos laukkaamme arjessa pää kolmantena jalkana ja päinvastoin kiihdytämme kierroksia loppuvuoden pikkujoulujen, joulujuhlien ja uuden vuoden kekkereiden vuoksi, hukkaamme sen ainutlaatuisen mahdollisuuden, jonka tämä hetki meille luontevasti tarjoaa; mahdollisuuden päästää irti, antaa pois.

Astia muovataan savesta, mutta tyhjä tila tekee astian hyödylliseksi.
  – Laotse

Mitä Sinä haluat antaa pois? Onko se jokin tavara, asia tai kenties ihmissuhde, joka ottaa enemmän kuin antaa? Vai voisitko luopua katkeruudesta, jota olet raahannut mukanasi jo aivan liian kauan, juoden myrkkyä ja turhaan toivoen sillä vahingoittavasi jotakuta toista kuin itseäsi. Menneellä on valtaa nykyisyyteesi juuri niin paljon kuin annat sille. Päästä irti, anna anteeksi. Ei siksi, että pitäisit toisen toimintaa oikeutettuna, vaan siksi, että ymmärrät tarvinneesi tuon epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­den kokemuksen. Oma kärsimyksesi on avannut silmäsi ja auttaa Sinua jatkossa toimimaan juuri päinvastoin. Silloin kärsimyksesi on ollut kaikkea muuta kuin turhaa; se on ollut varma tapa oppia ja siksi Sinulle hyväksi.

Entä ajatuksesi ja asenteesi; voisitko luopua muiden vaatimuksista tai pikemminkin omista odotuksistasi ja kokeilla miltä tuntuisi hyväksyä itsesi ja elämäntilanteesi tällaisenaan? Jos vastauksesi on kyllä, vapautat itsesi sitkun-vankilassa elämisestä. Silmäsi rävähtävät auki kuin linnunpojalla, ja huomaat tämän hetken kauneuden ja arvokkuuden. Olet läsnä arjessasi ja kohtaat sekä itsesi että kaikki vastaasi tulevat sielut avoimesti, vailla odotuksia. Tunnet valtavaa kiitollisuutta siitä, että saat kokea tämän kaiken. Nyt kun olet elossa.

Toki ajan ottaminen henkilökohtaiseen tilintekoon näin loppuvuodesta on haasteellista, mutta ihan mahdollista. Uskalla kokeilla – takaan että se kannattaa! Minua itseäni on arjessa jo vuosien ajan auttanut tämä kikka kolmonen, jota saa vapaasti lainata: jotta varmasti muistaisin pienet, hyvät arkiset tapahtumat ja kohtaamiset vuoden varrelta, kirjoitan päivämäärällä varustettuja lappusia työpöydälläni (jatkuvasti silmieni alla olevaan) kii­tol­li­suus­purk­kii­ni. Vuoden viimeisenä päivänä käyn nuo laput ajan kanssa läpi enkä tuossa tilanteessa voi mitenkään välttyä suunnattomalta kiitollisuuden tunteelta, joka suorastaan hyökyy ylitseni noita lappusia lukiessa. Olen niin suuresti siunattu! Ja niin olet Sinäkin.

Kiitollisuus opitusta ja eletystä – niissä energioissa on hyvä tehdä siirtymä seuraavaan vuoteen ja vuosikymmeneen. Olo on puhdas ja mieli seesteinen. Kun menneestä on oppi otettu, on lupa siirtyä eteenpäin. Johonkin uuteen, vielä hahmottumattomaan tulevaisuuteen. Vailla tarkkoja odotuksia, luottaen siihen, että entistä läksyä ei tarvitse enää kerrata. Edessä on puhdas sivu, jonka äärelle on hyvä hetkeksi pysähtyä.

Rauhallista joulun aikaa!