Blogi

Katsoin eilen illalla dokumentin, joka koski Israelin viime aikojen tapahtumia. En ollut uskoa korviani, kun ohjelmassa haastateltu kansalaisaktivisti-rabbi sanoi, että Israelin valtaapitävien tavoitteena on tehdä etninen puhdistus Gazassa ja Länsirannalla. Hän, itsekin Israelin kansalainen, arvosteli kovin sanoin maansa johtajien toimintaa, joka on suonut avoimen valtakirjan Länsirannalle laittomasti nousseiden israelilaissiirtokuntien jäsenille harjoittaa avointa terroria beduiinikylien asukkaita kohtaan estämällä heidän elinkeinonsa, hajottamalla kyläyhteisöjä ja tappamalla niiden asukkaita.

Nyt eletään Pääsiäisen aikaa, ja huomaan pohtivani anteeksiantoa. Uskon, että koko maailman kollektiivisella energialla on tässä sormensa pelissä, onhan Pääsiäinen yksi kristikunnan suurimmista juhlapyhistä. Sen sanoman olen ymmärtänyt niin, että valo voittaa pimeyden. Tätä prosessia kuvataan Raamatussa Jeesuksen kärsimysnäytelmällä, joka lopulta johtaa vapahdukseen.

Yksilön tasolla vapahdus merkitsee mielestäni sitä, että päästää irti. Lakkaa olemasta menneisyytensä vanki ja pyörittämästä päässään loputtomasti samoja keloja. Hyväksyy sen, mitä on ollut ja antaa itselleen anteeksi. On valmis aloittamaan alusta.

Olemme mieheni kanssa viettäneet karavaanarielämää nyt aika tarkkaan kolme vuotta. Näistä ensimmäiset kaksi sullouduimme päättäväisesti pakettiauton kokoiseen retkeilyautoon, jonka ketterät ajo-ominaisuudet lopulta jäivät sen ikävän tosiasian varjoon, että tilaa oli pitemmän päälle kerta kaikkiaan liian vähän kahdelle aikuiselle ihmiselle ja kahdelle keskikokoiselle koiralle.

Nuoruus on itsensä etsimisen aikaa. Jotta saisi selvemmän kuvan omasta itsestä, tarvitaan peilejä jotka heijastelevat meille sitä, miltä ulkopuolelta katsottuna näytämme. Jokainen kohtaamamme ihminen liimaa päällemme oman käsityksensä persoonastamme, ja jos olemme itsestämme epävarmoja, alamme itseltämmekin salaa apinoida tuota eteemme piirtyvää kuvaa.